sunnuntai 22. helmikuuta 2009

Hissijonossa ja rinteessä


Nämä paikat tulevat tutuksi tässä työssä. Neljänä päivänä viikossa vietetään tunteja rinteessä asiakkaiden kanssa, ja joka rinteen välissä ollaan hississä. Tämän kauden aikana olen tajunnut, että saksalaiset ovat pahimpia vihollisiani sekä rinteessä että hisseissä. Ehkä siksi, että suomalaisena olen tottunut jonoihin, kilttiin odottamiseen sekä rinnesääntöihin. Saksalaiset eivät selvästikään ole. Tarkka ja täsmällinen kansa yllättää tässä suhteessa.

Aloitetaan hisseistä. Ensinnäkin hissien porttien eteen muodostetaan epämääräinen ja sekava kasa ihmisiä – jonoista ei ole tietoakaan. Tuohon kasaan voi laskea sivuilta ja pyrkiä etuilemaan. Ja näin saksalaiset pyrkivätkin tekemään. Kun ei jarruta kunnolla, pääsee mukavasti muiden väistäessä osan jonon ohi. Tämän jälkeen alkaa armoton ”nopeutettu eteneminen” jonossa. Suksilla tungetaan joka väliin, yleensä edessä olevan suksien väliin tai kannoille. Kun suomalaisena en tuollaista voi sietää, luon ilkeän katseen takana ”jonottavaan” saksalaiseen ja se joskus jopa toimii. Joka kerta jalkojeni väliin tungetut suksenkärjet katoavat, mutta niiden paluu on nopea. Menneellä viikolla todistin vielä ”hauskemman” tilanteen. Saksalainen poikaporukka päätti alkaa kisailemaan jonossa ja lopputuloksena oli se, että yhden heistä pipo lensi hissijonon narujen ulkopuolelle ja poika lähti hakemaan sitä. Palatessaan jonoon kaverit tekivät kaikkensa sen eteen, että se olisi mahdollisimman vaikeaa. Ja hidasta. Tämän ansiosta hissijonon toinen reuna ei edennyt muutamaan minuuttiin ollenkaan. Loistava paikka leikkiä, pojat.

Saksalaiset pelkäävät myös, että tuolihissin suojapuomi jää kiinni hissin lopussa. Sen verran aikaisin aletaan puomia nostamaan ylähissiaseman näkyessä huipulla. Aivan uskomatonta. Ehkä heille on vaan liian vaikeaa ymmärtää kylttejä, joissa selvästi pyydetään pitämään puomi alhaalla asemalle saakka. Toinen hissiin liittyvä haaste on uusien tuolihissien suojakuvut. Viime viikkojen lumipyryjen aikana on ollut mukava pitää suojakupua kiinni ja joku insinöörihän tuonkin on suunnitellut. Ihan fiksuna ajatellut, että silloin kuin suojakupu on kiinni, on myös hissin suojapuomi jalkatukineen kiinni. Näin ollen kun kummatkin nämä tulee avata ennen hissin yläasemaa, aukeavat ne samalla kertaa, eikä niitä tarvitse nostaa erikseen. Tämän ymmärtäminen on monelle todella vaikeaa. Suojakupua nostetaan jo reilusti ennen asemaa ylös ja sen jälkeen vasta suojapuomi. Kollegani on ottanut tehtäväkseen kouluttaa kanssamatkustajia hississä asiasta, ja yleensä aika onnistuneesti. Ehkä tieto tästä suuresta salaisuudesta leviää mahdollisimman monelle ja matkustaminen hisseissä tulee mukavammaksi.

Kummastelet varmaankin, miksi häiritsevä hissi- tai rinnekäyttäytyminen ärsyttää minua niin kovasti. Pienenä tilastofaktana sellaista kerrottakoon, että olen tultuani tänne viettänyt 41 päivää rinteillä, joiden aikana on tullut oltua 524 kertaa hississä ja rinteessä on tullut laskettua 1 045 km. Korkeuseroa laskuissa ja nousuissa on kaiken kaikkiaan kasassa 211 km. Näiden lukujen jälkeen varmasti ymmärrät paremmin miksi saatan välillä hermostua, kun joku käyttäytyy työmatkavälineessäni huonosti.

torstai 12. helmikuuta 2009

Puoliväli

- Kotitaloni Flachaussa. Siis tuo missä on noita valoja.

Alppikausi on nyt puolivälissä. 4,5 viikkoa asiakkaita ja toinen samanlainen edessä. Aikamoista. Kuinka aika meneekin nopeasti. Tässä hieman top 15 listaa huippuasioista mitä on tultu tehtyä ensimmäisten viikkojen aikana:

1) Unelma Itävallassa asumisesta toteutunut.

2) Uusia ihmisiä, uusia tuttavuuksia, uusi elämä.
3) Päässyt laskemaan puuteria. Enemmän kuin kerran. Ja vielä loistavassa seurassa.

4) Vuoret, lumi ja aurinko = olen onnellinen.

5) Lihaksia on kehossa monia, ja osa niistä kipeytyy säännöllisin väliajoin.
6) Vanheneminen on kivaa kun on hyvää seuraa. ”Ethän sinä voi olla yli 25v.” (asiakkaan kommentti) Täytinkö muka jo 28v.?

7) Tieto siitä, että baarissa roikkuminen ei ole vieläkään minua varten. AfterSki on asia erikseen. Siellä saa tanssia. Huippua.

8) Osaan tanssia monia AfterSki alppihumppa-biisejä alusta asti oikeaan koreografiaan. Kyllä, tietämättömille tiedoksi, useassa niistä on koreografia.

9) Osaan opastaa rinnealueilla asiakasryhmiä paikasta toiseen, eksymättä. Yhden kerran ollaan laskettu ohi kahvipaikan. YHDEN kerran.

10) Tunnelma miesten alppihiihdon maailman cupin iltapujottelussa Schladmingissa oli uskomaton. Oli hienoa osallistua yhdessä lähes 50 000 muun kanssa itävaltalaiseen kansanjuhlaan. Vain Kalle puuttui.

11) Tieto siitä, että pystyn juomaan 13 snapsia ja olla muistamatta loppuillasta mitään.

12) On todistettu, että kymmenen vuoden tauon jälkeen yksinkin tupakka on minulle liikaa… ei taida tulla ketjupolttajaa minusta.
13) Itävaltalaisilla on kova tahto ja vahvat mielipiteet. Varsinkin kotitaloni emännällä. Neljä henkeä on kuulemma liikaa 26 neliöiseen asuntooni. Taitaa olla vain kateus iskenyt häneen, kun kaikki kolme vierastani (ei yövierasta, vaan aamiaisseuraa) olivat komeita miehiä ;o) Muuten oikein mukava emäntä minulla.

14) Päivittäin saa juoda kaakaota ja syödä ulkona. Afterilla saa nauttia glühweinia tai olutta, joskus jopa kumpaakin. Ja parhaassa tapauksessa ilmaiseksi.

15) Pitkän työpäivän päätteeksi saa painaa pään ei-untuvaiselle tyynylle ja saa nukahtaa oman peiton ja omien Suomesta tuotujen lakanoiden alle.