maanantai 16. maaliskuuta 2009

Ohi on..

Nyt alkoi loma. Eilen lähti viimeiset asiakkaat pois maasta ja oppaalla alkoi loma. Upea ja muistorikas kausi on takana ja paljon olisi aiheesta kirjoitettavaa. Aikaa ei vain siihen aina ole. Viimeisestä kirjoituksestanikin on jo liian monta viikkoa. Se kertoo ehkä enemmän oppaan aikatauluista tai energiatasosta kun selittelyt kirjoituksissani.

Loma alkaa Salzburgista, joka maailmalla tunnetaan säveltäjä Mozartin syntymä- ja kotikaupunkina ja myös Sacher kakkua täällä on tarjolla paljon. Kaupunki ei pysty esittämään kaikkea kauneuttaan kaatosateessa, mutta oikein kaunis Keski-Eurooppalainen paikka on kyseessä. Täältä jatkan matkaani autovuokraamon kautta kohti pientä maalais- /kotikylääni vielä loppuviikoksi. Paljon on vielä paikkoja rinteissä ja niiden ulkopuolella, jotka haluan käydä valloittamassa. Sitä odotan ehkä eniten, että rinteessä ei tarvitse enää opastaa ketään ja saa laskea sinne minne itse haluaa. Vaikka oli asiakkaidenkin kanssa laskeminen oikein mukavaa, ehkä kivointa työssäni.

Kausi oli todella mielenkiintoinen. Asiakkaiden lisäksi kylässä kävi ihania sukulaisia ja muutama uusi ja vanha ystävä. Asiakkaita oli kaiken kaikkiaan 400 kpl - jos joku kävelee kadulla vastaan ja moikkaa, voi olla että en tunnista (anteeksi jo etukäteen), koska kasvomuistini ei ole kuitenkaan 400 uuden ihmisen veroinen. Työkauden aikana tuli vietettyä 57 päivää rinteessä, kaiken kaikkiian Itävallassa 73 päivää. Eli siitä voi laskea, että monot ovat olleet yleisin kenkäni tänä tavlena ja suksikin on luistanut aika paljon. Aurinkoisin päiviä on muistoissa aika vähän (ehkä 20kpl), mutta Alppien lumisade on tullut todellakin tutuksi. Lumisateella on monia eri muotoja: vesisateesta pakkaslumeen (paremmin tunnettu termillä puuteri). Rakkaalla asialla on monta nimeä.

Uskomaton elämää muokkaava kausi on takana. Muistona siitä jää paljon asioita ja ihmisiä, joita voi sitten kiikkustuolissa vanhana muistella. Nyt konkreettisena muistona kauniit "pandat" (laskettelulaseista muodostunut rusketusraja) kasvoilla ja kipeät lihakset. Loma odottaa opasta ja Suomi sen jälkeen. Ihana palata kotiin, kun on niin tyytyväinen ja onnellinen. Blogiani jatkan vielä lomallakin ja siellä minne tuuli minut kuljettaa seuraavaksi. Huhtikuun vietän jossakin päin etelää ja toukokuussa palaan takaisin Itävaltaan vaeltelemaan. Uudet haasteet odottavat, mutta sitä ennen hengähdystauko ja nautinto lomasta.