lauantai 30. toukokuuta 2009

Alppien monet kasvot

- Seefeld vuorilta katsottuna

Itävallan Alpit on hyvin pidetty salaisuus, tai ainakin alueen monimuotoisuus ja tarjoamat palvelut. Uskomattomia juttuja täällä voi tehdä! Suomalaisille ehkä tutumpia juttuja on talvisin harrastettava mäenlasku monissa talvikeskuksissa. Moni saattaa tietää tämän lisäksi kelkkailun (joo, sellainen puinen 1920-luvun olympia-kelkka, jolla vedellään alas metsäteitä, yleensä pimeässä). Mutta jopa suomalaisille niin yleinen laji kuin maastohiihto on suomalaisille kovin tietämätön harrastus vuoristoilmassa. Maajoukkueet ovat vuosien ajan täällä harjoitelleet, mutta mitenkä on harrastajan? Yllätyin viime talvena, kuinka hienoja latureittejä Flachaussa oli ja nyt kun olen maastohiihdon mekassa Seefeldissa, voin van esitteiden ja karttojen perusteella kuvitella kuinka uskomattomat olosuhteet täällä olisi maastohiihtofanaatikolle. Ei sitä tarvitse hiihtää ylös rinnettä ja iltapäivällä laskea sitä alas. Vaan ladut kulkevat kuvan kauniissa laaksoissa monipuolisin profiilein. Sitä en kuitenkaan latukarttojen perusteella voi luvata, että hotellissa olisi suomalaisturistin kaipaama voiteluhuone taikka kuivauskaappi. Jos sellaista haluaa, niin menköön Lappiin!

Kesäurheilulajeista valikoima on uskomaton. Yllättynein olen laajasta golf-kenttien tarjonnasta. Niitä näyttää olevan joka kylällä. Viime viikolla tekemäni junamatka Keski-Itävaltaan paljasti minulle tämän viherkenttien uskomattoman määrän. Ja niiden loistavan kunnon. Ei tarvitse pelätä, että kentät olisivat hiekkaisia tai kuivia kun vuorilla ollaan. Ja ympäristö ja sen näkymät ovat aivan uskomattomat. Ei ole palmuja väylien varrella, mutta siellä täällä pilkottaa lumihuippuinen vuori.

Extreme-lajeja voi harrastaa laidasta laitaan. On riippuliitoa, koskenlaskua…. you name it. Kaikenlaisia hulluuksia voi kokeilla joko omatoimisesti tai opastettuna. Olosuhteet antavat loistavat puitteet tällaisille harrastuksille.

Vaellus on ehkä parhaiten tunnettu kesälaji täällä. Erityisesti keskieurooppalaiset pakkaavat autoonsa omaisuutensa ja suuntaavat lomilleen valloittamaan luonnon huippupaikkoja. Vaelluskartat ovat tarkempia kuin hiihtokartat ja melkein joka reitiltä löytyy tunnelmallinen Alppi-maja, jossa voi päivävaelluksen varrella pysähtyä ja nauttia lasin kylmää juotavaa tai nauttia maittavaan lounaan. Ja mikä parasta: Alppi-järvet ovat puhtaita ja niissä pääsee kuumana päivänä pulahtamaan ja virkistäytymään loppumatkaa varten. Ja taas, mitkä näkymät ovatkaan reittien varrelta, kun toisella puolella aukeaa laaja niittymaisema ja toisella puolella saattaa näkyä monta sataa metriä alempana oleva laakson pohja ja siellä soliseva joki. Kyllä täällä kelpaa olla!

Parasta kuitenkin on se tunne kun palaa takaisin kotiin päivän reissulta ja voi istahtaa tunnelmallisten pikkukylien katukahviloihin ja nauttia ravintoloiden ja konditorioiden maistuvista tarjonnoista. Palvelu on erinomaista, omistajat herttaisia ja hinnat kohtuullisia. Ja ympärillä näköalaa koristavat kauniit rakennukset parvekekukkineen ja niiden takana lumihuippuiset vuoret. Siinä vaiheessa voi todeta, että ei kyllä tarvitse matkustaa länsimaita kauemmaksi etsimään eksotiikkaa – tervetuloa Itävaltaan!

torstai 21. toukokuuta 2009

Ensimmäinen vaellus

Uusi elämä Itävallassa on alkanut. Melkein viikko sitten näin Alpit taas taivaanrannassa ja tuoksutin puhdasta vuoristoilmaa. Tuntui siltä, että olisin palannut kotiin. Kotiin, jossa en ole koskaan käynyt; kotiin jonka kieltä en osaa; kotiin, jonka ihmisiä en tunne. Koteja on erilaisia ja uskon, että niitä yhdistävä tekijä on se, että koti on siellä missä sydän on. Ja täällä se on. Rauha ja tieto siitä, että täällä tulee menemään kaikki tämän kesän aikana hyvin.




Uusi kotini Seefeldissä on kaunis kerrostaloasunto, jossa on tilaa enemmän kuin missään aiemmassa kodissani. Täällä on majapaikkoja vierailijoillekin (vinkki, vinkki!) ja oma pieni Alppi-kotini tulee palvelemaan tukipisteenäni seuraavat kolme kuukautta. Seefeldin kylähän tunnetaan kaksista talviolympialaisista, jotka oikeasti järjestettiin Innsbruckin kaupungissa. Myös yhdistetyn maailmancupin kisoja järjestetään täällä vuosittain. Muuten Seefeld on jäänyt yksittäisten ihmisten sydämiin hienona maastohiihto- tai kesävaelluskohteena. Moni palaa tänne vuosi toisensa jälkeen, jotain tässä kylässä taitaa viehättää heitä. Ja ymmärrän heitä täysin. Taisin todeta jo kolmantena päivänäni täällä, että kesän jälkeen tulee ikävä Seefeldiä ja sitä ympäröivää luontoa; kauniita kukkaniittyjä, jylhiä lumihuippuisia vuoria, hyvinvoivia metsiä ja kauniita järviä.

Seefeldin naapurissa on Itävallan yksi suurimmista Tirolin maakunnan pääkaupunki Innsbruck. Kaunis vuorien ympäröimä kaupunki näytti parhaat puolensa minulle eilen. Kuuma kesäinen sää valloitti kaupungin ja minut (+30C) ja vanhat rakennukset kylpivät auringon säteissä. Uskomattoman kauniita paikkoja löytyy kaupungin kaduilta ja kujilta.

Tänään vaelsin ensimmäisen Alppi-vuoristovaellukseni tällä matkallani. Aamusta lähdin kiipeämään olympia-rinnettä ylöspäin. Syke oli parhaimmillaan 150, mutta ylös pääsin. Matka jatkui eteenpäin: vastaan matkalla tuli metsiä, vuoristojärviä ja kilometritolkulla vaelluspolkua. Selvisin kun selvisinkin ja uudet vaelluskenkäni jättivät muistoksi kantapäihin valtavat hiertymät ja lihaksissa on sellainen tunne, että talven aikana lasketut rinnepäivät on suoritettu jonkun muun jaloilla. Lopullinen totuus taitaa selvitä vasta huomenna, kun lihaskipu on asettunut kaikkiin mahdollisiin lihaksiini….



Elämä jatkuu täällä töiden merkeissä seuraavat päivät. Hotelleilla pitäisi käydä kiertämässä, hotellikirjat pitäisi valmistella, loput retket opetella ja valmistautua tuleviin asiakkaisiin 10 päivän päästä.

lauantai 2. toukokuuta 2009

Ohi on

33 päivää auringon jumala Helioksen saarella on ohi. Legenda pitää hyvin paikkaansa, täällä on paistanut aurinko lähes joka päivä ja luonto on näyttänyt parastaan. Vaikka lomailijoiden kausi ei ole vielä lähtenyt käyntiin täysillä, on luonto ollut kauneimmillaan. Uskomattoman kauniita kukkia, vehreitä puualueita ja sinisen turkoosi meri on välkehtinyt rannoilla. Silmä on levännyt kauniissa ympäristössä.

Työt on tehty kunnolla. Eilen tehdessäni lopputilitystä myynneistäni huomasin, että useat suomalainen on matkustanut saarelle näiden viikkojen aikana ja heistä retkillä on moni käynyt. Olen tavannut paljon erilaisia ihania ihmisiä, joiden kanssa käymäni keskustelut jäävät mieleeni pitkäksi aikaa. Montaa heistä olen saanut auttaa asiassa kuin asiassa; onpa ollut sitten kyse hyvän ravintolan löytämisestä tai hotellihuoneen vaihdosta huonon sängyn takia. Iloa on ihana tuottaa ja toisten loman onnistuminen on tässä työssä se tärkein tavoite.

Työporukka on kasvanut alun viidestä tämän hetkiseen kymmeneen oppaaseen. Ehkä tämän takia on lähdettävä ja annettava tilaa muille. Heille, jotka ovat jäämässä tänne koko kesäksi. Olen tehnyt oman osuuden ja aikani täällä. Nähnyt yhden suomalaisten suosikki rantalomakohteista. Olen nähnyt sen esiripun taakse, minne lomalaiset eivät näe. Uskon, että näinkin lyhyessä ajassa olen saanut edes pienen käsityksen siitä, mitä kaikkea Rodos pitää sisällään.

Aika täällä on ollut itselleni tärkeä. Tiesin, että viisi viikkoinen komennukseni tänne olisi mahdollisuus, jota ei tulisi enää koskaan eteen. Tulin tänne tietämättäni paljoa mitään ja nyt osaan neuvoa jo monia paikkoja sekä osaan liikkua itse ilman karttaa. En tuntenut tullessani saarelle ketään, mutta nyt minulla on kymmenen uutta työkaveria. On hienoa huomata, kuinka itselleen voi rakentaa uuden elinympäristön näinkin nopeasti ja kuinka sopeutuvainen ihminen oikeasti on. Raskastahan se on, vaikka monet uudet asiat ja tapahtumat ovat olleet hienoja ja palkitsevia. Nyt on kuitenkin aika jättää kaikki se taakseen ja suunnata kohti kotia, rakkaiden pariin. Kun ottaa etäisyyttä, tajuaa kuinka tärkeitä ihmisiä on elämässäni ja kuinka ihanaa on ollut odottaa paluuta Suomeen ja heidän tapaamistaan. Mutta Rodos jää aina osaksi muistojeni maailmaa.