Kaikkea saa tehdä.
Kaikkea pitää tehdä.
Kaikkia ovia täytyy tempoa,
kaikkia kuita kurkotella.
On vain yksi ehto,
elinehto:
Värisevää sielua
ei saa tallata.
Tommy Tabermann, 1980
Luettuani tuon runon iltapäivälehdestä, tunsin sen kuuluvan minulle. Se on ollut elämäni idea ja uskon tuohon joka sanalla. Elämässä pitää elää hetkessä ja tarttua siihen onnen otsatukkaan, josta olen jo aiemmin kirjoituksissani puhunut. Pitää mennä, kokeilla ja kurkotella.
Runon elinehto kohdan allekirjoitan myös. Olen saanut kokea tuon tunteen viime aikoina elämässäni. Pienetkin piikittelyt, arvostelut, aiheettomat kommentit saavat minut herkäksi – muistuttamaan siitä kuinka herkässä olotilassa loppuen lopuksi olenkaan. Miten sanotut sanat kolahtavat syvemmälle, ”ihon alle”, syytöksinä – vaikka niitä ei sellaisiksi ole tarkoitettukaan.
Kesällä on ollut aikaa ajatella ja pohtia, hyviä ja välillä hieman turhiakin asioita. Mutta on kesällä muutakin tehty kuin pohdittu. Olen viimeisen kolmen viikon aikana saanut nauttia kesäpäivistä ja –illoista maalla, lämpimästä järvivedestä, herkullisesta grilliruoasta ja aina niin kauniista ruukkimiljööstä. Kaikkea tätä sopivassa määrin. Nyt on tosin aika siirtyä takaisin kaupunkiin ja aloittaa loppukesän ja alkusyksyn viettäminen. Kauniita hetkiä tältä ajalta odotankin. Edessä on hyvän ystävän hääjuhla, vapaita viikonloppuja ja tietenkin sitä remonttia.
Maaliskuussahan me mentiin ja ostettiin asunto. Ensimmäinen asuntonäyttö, alakanttiin tehty tarjous ja tarjouksen hyväksyminen. Hassu tilanne, mutta kai se oli jotenkin tarkoitettu meille, siis se asunto. Näytöllä ollessa asunnosta ei saanut oikein todellista kuvaa kun omistajalla oli niiiiin paljon tavaraa. Kaikkialla oli jotakin. Oli muistoja ulkomaanmatkoilta ja kotimaasta. Kai siinä käy niin kun asuu samassa asunnossa lähes 30 vuotta, niin kodista tulee tietyllä lailla museo. No, nyt siellä ei ole enää kuin joitakin vanhan omistajan juttuja ja paljon suunnitelmia ja unelma omasta kodista. Sellaisesta omasta sopesta, jonne on työpäivän jälkeen ihana mennä ja tunne siitä, että se on elämän tukikohta. Sanonnan ”Home is where your heart is” voisi kääntää sanonnaksi ”Heart is where your home is”.
