perjantai 31. elokuuta 2012

Onnen kasvamisen vuosi

En uskaltanut uskoa, että tämä päivä koskaan tulisi. Ehkä en uskaltanut uskoa, koska pelkäsin pettyväni. Tai en voinut kuvitella, koska näin konkrettiseen virstanpylvääseen ei olla ennen edetty. Meidän prinsessa täyttää tänään vuoden, ensimmäinen elinvuosi on takana. Ei tietenkään ilman pieniä arjen kommelluksia, mutta ne tekevät siitä vielä konkreettisemmin todellisen. Se minkälaisen kakun tai hiuskoristeen meidän sankari saa, on vähäpätöistä sen rinnalla, että hän on saanut lahjaksi vuoden elämän päiviä. Se on jotakin korvaamatonta, mitä meidän perheessä osataan arvostaa. Jotain, mihin kaikilla ei ole oikeutta. Se mitä vuoden aikana on fyysisesti tapahtunut, tyttö on kolminkertaistunut painonsa ja pituuskin on alkuperäisestä 1,5 kertainen. Opittuja taitoja on kaikki repertuaarissa oleva. Ehkä vielä enemmän on tapahtunut omassa luottamuksessani, uskossani hyvään. Siis siihen, että kaiken kokemamme jälkeen kaikki voi mennä hyvin! Uskon sen hidastaneen uskallustani kiintyä pieneen elämään,  koska en olisi kestänyt, jos minulta olisi viety jotakin todella rakasta pois. Mutta nyt uskallan alkaa uskomaan siihen, että saan seurata kasvua ja kehitystä rauhallisin mielin. Äidillisellä rakkaudella. Sellaisella, jolla olen etuoikeutettu rakastamaan tytärtäni!

Ei kommentteja: