keskiviikko 1. huhtikuuta 2009

Rodos calling

Matkalaukut on taas kerran pakattu, purettu, pakattu ja taas purettu. Sisältö on vaihtunut matkassa, yksi jäänyt jo odottamaan kesää ja muut tavarat varastossa niiiiiin sekaisessa järjestyksessä kuin vain voi olla. Matkaoppaan peruselämää.

Loma Itävallassa meni mitä mainioimmin. Oli paljon erityisiä, muistorikkaita hetkiä, nähtiin 1000 km Itävallan moottori- ja vuoristoteitä, nautittiin herkullisia ruokia ja laskettiin kauden viimeiset rinteet. Rentouttava loma, johon kuului monia jännittäviä ja iloisia hetkiä.

Suomeen palattuani aloin valmistautumaan jo tulevaan. Työviikonlopun jälkeen olin taas aamusta lentokentällä kahden suuren matkalaukun kanssa ja katsoin hölmistyneenä Finnairin ylipitkää lähtöselvitysjonoa, jonne jouduin nöyrtymään, kun lähtöselvitys ei onnistunut koneellisesti. No ei ihme, kun päivän aikana oli edessä kolme lentoa ja kaikki tietenkin eri lentoyhtiöillä.

Matka vaan piteni, kun sain tiedon, että viimeinen lentoni oli peruttu ja uusi varaus oli tehty 3 h myöhemmälle lennolle. Mietin matkalla moneen kertaan sitä, kuinka on mahdollista kuluttaa 15 h aikaa matkaan, joka suoralla lennolla taittuisi 3,5 tunnissa?!?

Uusi kotisaareni on siis Rodos. Täällä ollaan seuraavat 5 vkoa. Alku on lähtenyt käyntiin oikein hyvin; asunto on oikein kiva, vanha kaupunki kaunis, meri sininen ja työkaverit huippuja. Matkalaukutkin on purettu ja kaupunkiin on tutustuttu. Toisaalta täytyy myöntää, että ajatukset karkailevat ajoittain koto-Suomeen.

Eilen illalla kävin ensimmäistä kertaa ruokakaupassa. Ensimmäinen hetki meni ihmetellessä, että missä kaupan kaikki lihat ovat (lihansyöjä kun olen). No pienen pohdinnan jälkeen tajusin, että tässä kulttuurissa elää varmaankin vielä erilliset lihakaupat. Tämä sai vahvistuksen työkavereilta tänä aamuna, kun esitin kysymykseni heille. Muut ruokaostokset löytyivätkin ja hyvä niin. Nyt on kotona kaapit täynnä tarvittavia ruoka-aineita.

Täällä siis ollaan seuraavat 4,5 viikkoa. Katsellaan maailmaa tältä kantilta ja opitaan joka päivä jotakin uutta. Se on ehkä tämän työn kaikista paras puoli – saa kokea ja nähdä niin paljon uutta kun vaan pystyy ottamaan vastaan.

Ei kommentteja: