Kohtaamisia

On se jännää, kun ihmisiä kohtaa. Jo alun perin eri ihmisiä tapaa eri ympyröissä, eri syistä, erilaisina ajankohtina jne. Osan kohtaamisistaan ihmisistä sitä tuntee, osasta on kuullut ja osa on ihan ventovieraita. Ja kun siihen lisätään kaikki se mitä toiset tietävät minusta, on sekametelisoppa jo tarpeeksi sekavaa.

Tähän kaikkeen kun lisätään surevan kohtaamisen aiheuttama vaikeus, tulee tilanteesta erittäin mielenkiintoinen. Viime kuukausien aikana olen kokenut tämän kohtaamisen vaikeuden niin monesti. On niin monia tuttuja, joiden kanssa ei ole ehtinyt sen syvällisemmin puhua, jotka selkeästi tiedostavat tilanteen, mutta eivät puhu siitä. Läheisempien ihmisten kanssa voinkin nostaa kissan pöydälle ja puhua asioista. Mutta tilanne pitää osata ennakoida. Olen kirjoittanut tästä ennenkin, mutta olen huomannut, että koska asiasta ei puhuta kasvotusten, on mielestäni helpompi kirjoittaa asiasta ja te jotka tätä luette, saatte viestin.

Äitienpäivä on sunnuntaina. Jo pelkästään sen näkeminen kirjoitettuna alkaa ahdistamaan. Tai se herättää tunteita. Se, että on toisaalta niin äiditön, mutta taas toisaalta niin äidillinen. Oman äidin menetys juuri oman pienen pojan kuolemaa on muuttanut elämääni kovastikin. Oman äidin lähtö toi äitienpäivään selkeän tyhjyyden, mutta siihen kun lisään oman äidiksi tulemisen ja sen lyhyen konkreettisen ajan, tulee päivästä omalla lailla aika sekava. En tiedä kuinka pitäisi suhtautua. Ja jos minä en tiedä, en usko, että kukaan muukaan tietää. Se, että joku onnittelee minua äitiydestä tuntuu jotenkin oudolta (ja uudelta), mutta jos joku sen unohtaa, tuntuu se ikävältä. Toisaalta äitienpäivä on markkinahömpötyksen juhla, mutta minulle se tuo hyviä muistoja lapsuudesta. Siitä kun aamuvarhain lähettiin keräämään äidille valkovuokkokimppua, kun tehtiin aamiaista äidille valmiiksi ja kuinka se itse askarreltu kortti oli aina tehtynä. Äiti sai sinä päivänä sen kaiken huomion ja hänelle tehtiin kaikki valmiiksi. Kyllä äidit ansaitsevat päivän, jolloin heidän panoksensa tähän maailmaan huomioidaan!

Ensi sunnuntaina meidän olohuoneen pöydällä palaa kaksi kynttilää, äidin ja pienen poikamme muistoksi.