Vuosi sitten kerroimme pienokaisen tulosta suvulle – tänä vuonna kyynelehdin kotona jokaista puhelua, viestiä tai ajatusta, joita sain koskien äitien päivää. Jätin lähes tulkoon kaikki onnittelut toivottamatta, en vain voinut. En siksi, että en arvostaisi läheisteni äitiyttä, vaan kun en jaksanut puhua aiheesta. Jossain vaiheessa tulee mitta täyteen. Yhden päivän ajaksi. Nyt jo helpottaa.
Mutta heittäydyin kostoksi lapseksi taas. Aiheen mukaan kehoni heitti minut vauvaksi ja sairastui korvatulehdukseen. Jos lähes 30v. nainen kertoo saaneensa korvatulehduksen, useimmiten saa vastauksen ”eikö se ole lasten sairaus?”. No on, sen minäkin tiedän. Laitetaankohan minulle putket korviin? Hihii.
Mutta sairastumiselle on toinenkin selitys. Automme on huollossa, eikä missään vuosihuollossa. Vaan teini-ikäisen käyttäytymisen seurauksena se pistettiin kuivatukseen ja sähköremonttiin. Tosin, vakuutushan ei sitä korvaa. Jotenka, teini-ikäistä autoamme ei todellakaan myydä perheestä pois tämän jälkeen. Sitä pidetään lämmöllä seurassamme vielä (toivottavasti) monta vuotta. Niin siis oireilen pienen automme huolia, niin kuin äiti konsanaan.
Mutta siis jatkan tätä viikkoa korvakipuisena, sohvakolossani. Tervetuloa maailmaani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti