Asiakas on aina oikeassa

Asiakaspalvelua, sitähän tämä työ on. Haetaan lentokentältä, pidetään tervetulotilaisuuksia ja hotellitapaamisia, päivystetään palvelutoimistossa sekä puhelimessa. Viihdytetään ja huolehditaan lomailijoista retkillä. Tämän työn ydin on asiakkaissa - mahdollistetaan heille mahdollisimman hyvä ja laadukas loma. Itsestä se on kiinni, kuinka hyvin työnsä tekee. Yksi ylimääräinen puhelinsoitto pelastaa monen lomapäivän, pienistä asioista se lähtee. Tänäänkin palvelin tanskalaisia lomalasia pankkiautomaatin käytössä. Eilen saksalaisia löytämään heidän oman matkanjärjestäjän palvelutoimiston. Aina ei voi pidättäytyä vain omissa oranssisissa asiakkaissa. - Näkymää naapurikaupunkimme Los Christianoksen satamasta

Viime viikkojen aikana olen kiertänyt läpi Kanarian saarten laajimman ja laadukkaimman retkivalikoiman. Olen käyty merellä, vuorella, saarella, kaupungissa ja eläinpuistossa. Kaikissa paikoissa on ollut hienoja hetkiä, upeita maisemia ja tunnelma kohdallaan, mutta suosikkini pidän naapurisaaremme vierailua. Viime viikkoinen retkemme La Gomeran saarelle oli uskomaton. 28 km päässä sijaitseva saari on kolmestatoista Kanarian saaresta toisiksi pienin. Atlantin rusinaksikin kutsuttu saari tunnetaan parhaiten saaren pääkaupungin San Sebastianin satamasta. Sieltä yksikin kuuluisa tutkimusmatkailija Kolumbus lähti 1400-luvulla kohti tuntematonta - tavoitteena löytää merireitti Intiaan.

- Tästä kaivosta otettin vettä mukaan Kolumbuksen retkelle 1492 Amerikkaan

Me emme etsineet merireittiä, vaan itse etsin ja löysin saarelta rauhan. ”Turistirysässä” elettyäni 2,5 viikkoa kaipaan rauhaa ja sitä löysin saarelta. Saari on alun perin syntynyt muiden saarien tapaan tulivuoren purkauksesta kymmeniä miljoonia vuosia sitten. Gomeran saarella pinnanmuodostumat ovat hurjia: paljon vuoria ja niiden välissä syviä rotkoja ja laaksoja. Maisemat bussista kapeilla vuoristoteillä menivät suoraan sydämeeni! Välillä maisemat muistuttivat Taru Sormusten Herrasta elokuvan maisemia, välillä mieleen tuli E-Amerikan ylängöt. Kaunista vehreää vuoristomaisemaa ja pengerrettyjä viljelysalueita. Saaren keskiosassa on Unescon maailman perintökohteena olevaa metsikkö: laurisilva metsää, joka muistuttaa enemmänkin satu peikkometsää kun todellista metsää. Metsä on peräisin ajalta ennen jääkautta, jolloin tuon kaltainen metsikkö peitti koko välimeren alueen. Korkeita kanervia ja vehreää aluskasvillisuutta. Ja se hiljaisuus, mikä metsässä vallitsi, oli hurmaava. Kaiken kaikkiaan ihana saari, jota saan ihailla päivittäin. Saari nimittäin näkyy kirkkaina päivinä täältä meidän saaren rannalta isona möykkynä, joka kohoaa merestä.
- Näkymiä Gomeran saarelta. Metsää, metsää, metsää. Ja Kolumbuksen muna. Entinen tulivuoren sydän, jonka ympäriltä on eroosio vienyt muun kivimateriaalin.

Se, mikä tekee tästä työtä niin mukavaa, on erinomaiset työkaverit. Meitä on täällä reilu kymmenen opasta tällä hetkellä ja kukaan meistä ei ole samanlainen tai ole samasta paikasta kotoisin. Mielenkiintoisia persoonia, joista jokainen kantaa neulasen kekoon, jotta työt saadaan tehtyä. Jokainen tietää, että jos kaikki tekee työaikana mahdollisimman paljon, ei kenenkään tarvitse istua iltoja toimistolla. Vaan voi nauttia lämpimistä illoista vapaalla. Ihania uusia ystäviä olen täältä saanut, joiden kanssa on tullut vietettyä paljon aikaa. Ollaan käyty uimassa, syömässä ja alakerran pubissa. Meidän kantapaikka on brittipubi, josta saa eurolla pienen oluen ja puolellatoista eurolla kunnon siideriä. Vielä ei kertaakaan ole tarvinnut istua sisällä, ulkona ollaan istuttu, välillä vähän hulluinakin suomalaisina… Tulevana vapaapäivänä olisi tarkoitus lähteä ajelemaan saaren länsipuolelle parin kollegan kanssa. Pois tutuista ympyröistä, pois menosta ja melskeestä. Pienet vuoristotiet kutsuvat ja toivottavasti opasautostamme löytyy vetoa, jotta ei jäädä johonkin vuoristokylään jumiin. Tosin, voisihan sekin olla toisaalta kokemus. Eli jos tarina ei tällä sivustolla päivity piakkoin, voitte sulkea silmänne ja kuvitella elämääni pienessä kanarialaisessa kylässä.