Vesi – elämän ehto. Sitä tarvitaan, jotta voidaan elää. Elämän perusta. Saarelaisena veden arvo ja voima on muuttanut täysin merkityksensä tällaisen suomalaisen ajatuksissa. Suomessa vesi on meille kaikille itsestäänselvyys, jota ei tule ajateltua sen enempää. Sitä tulee puhtaana kraanasta, jopa vessasta ja monissa puroissakin solisee puhdas vesi. Täällä tilanne on hieman erilainen. Teneriffa on yhdessä muiden Kanarian saarten kanssa eristyksissä mantereesta ja kelluu keskellä Atlanttia muiden saaritovereidensa kanssa. Meri ympäröi saarta kaikkialta (yllätys!) ja tuo saarelle suuren vesivaran päivittäiseen elämään; saaren vesijohtovesi suodatetaan merivedestä. Siksi sen juomista ei suositella. Veteen lisätään sen puhdistamisvaiheessa monia kemikaaleja ja veden kalkkipitoisuus on moninkertaista verrattuna kotimaiseen veteen. Hyvänä esimerkkinä siitä voisin mainita edellisen asukkaan, joka on kodissamme käyttänyt asuntoon kuuluvaa höyrysilitysrautaan vesijohtovettä. Seurauksena on se, että kaikkiin silitettäviin vaatteisiin tulee paksu valkea kalkkikerros käytettäessä höyrytoimintoa. Mukavaa raidoitusta mustille silitettäville vaatteille.
Meren voiman olen myös nähnyt ja kokenut tällä viikolla. Kaksi meriretkeä on todistanut taas kerran minulle, kuinka hieno luonnon osa meri oikeasti on. Meri on armoton, mutta kuitenkin niin hieno. Antaa elinympäristön monille elukoille, kuten delfiineille ja lyhyteväpallopäävalaille. Kaksi edellä mainittua asustelevat kovin mielellään Teneriffan edustalla ja niitä lähdetäänkin bongailemaan monilla eri aluksilla lomalaisten toimesta. Kahden meriretken saldo tällä viikolla on: kaksi erillistä delfiini ja yksi valasbongaus. Loistavia retkiä kumpikin! Retken kruunasi pulahdus Atlantin aalloilla yllytyksen hulluna kollegan toimesta – pitäähän sitä nyt lähteä mukaan, jos seuraan kutsutaan. Meriveden lämpötila tällä hetkellä on n. +20C, mikä sopii oikein hyvin minulle. Olenhan viimeksi pulahtanut mereen juhannuksen jälkeen Turussa ja veden lämpötila ei paljoa ylittänyt +10C.
Koska juomavesi ei ole Teneriffalla juomakelpoista, tulee kaikki juomavesi kantaa kaupasta pullotettuna. Ajatuksena aika kauhea suomalaiselle, mutta helpotusta tuo se tieto, että suurin osa vedestä pystytään ottamaan varastoon saaren omista pohjavesivarastoista vuorilta ja puhdistamaan sekä pullottamaan sieltä juomavesikäyttöön. Tätä vettä kannetaan sitten paikasta toiseen. Kotona tulee aina olla varasto vettä, laukussa vesipullon tulee olla aina täytetty, kahvia keittäessä pitää muistaa, että vesi otetaan pullosta. Kuinka monimutkaista… sen todistaa toissa-aamun toilailu aamulla, kun huomasin juovani vesijohtovettä ottaessani särkylääkkeitä. Se, mikä päänsärkyni oli aiheuttanut, oli tosin vettä vahvempaa…
Talonyhtiössämme on uima-allas. Siellä saa vapaasti köllötellä aurinkoisina vapaahetkinä, joita tosi ei turhaan liikene. Mutta silloin kun mahdollisuus on, niin sieltä minut löytää. Ihanaa lämpöä ja vedessä pulikoimista. Siellä saa olon tuntemaan jotenkin niin lomalaiselta, kun ympärillä olevat ihmiset viettävät sitä ikuista lomaa.
Tänään olin ensimmäistä kertaa oikeasti töissä. Siis toimiston ulkopuolella. Sain pukea oranssin työunivormuni päälle, sitoa huivin kaulaani, kiinnittää nimikylttini rintaan ja hymyillä reilulle parille sadalle uudelle lomalaiselle lentoasemalla. Ihana tunnelma. Nautin joka hetkestä, mikrofoniin puhuminen bussissa ei pelottanut ja sain sanottua melkein kaikki sen minkä olin suunnitellutkin. Se mikä teki päivästä erityisen, oli se, että tänne satoi viime yönä lunta. Tai siis saaren korkeimpaan kohtaan satoi, mutta samalla saarella kun ollaan, niin voin sanoa asuvani lumisella saarella. Teiden tulivuoren huipulle satoi eilen valkoinen peite, jonka kollegani huomasi tänään aamulla ajaessaan autoa. Meinasi sen liikenneympyrän keskikohta kärsiä, kun Teiden huippua piti ihailla ajaessa. Voin sitten vanhana mummona kiikkustuolissa muistella samassa ajatuksessa Teiden lumihuippua ja ensimmäistä päivää oranssissa univormussani. Tämä kuuluu niihin hetkiin joita eivät muutu ajan kuluessa, once in a life time moments.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti