Playa de las Américas

Tällä nyt sitten ollaan. Uudessa kodissa ja uusissa ympyröissä. Mieletöntä. Matkani kohti lomaunelmaa alkoi Helsinki-Vantaan lentoasemalta lauantaina aamulla. Yhdessä muiden 219 asiakkaan kanssa, tai tässä tilanteessa ne ovat vielä lomalaisia. Kone oli lentoyhtiön perinteiden mukaisesti myöhässä, ei mikään ylläri. Mutta lento oli aika kivuton, vaikka käytävällä oli non-stop jono WC:hen ja satuinhan istumaan käytäväpaikalla. Kuinka ärsyttävää.

Teneriffalle saavuttaessa lämpöinen etelän tuulahdus otti minut vastaan ja tiesin tulleeni oikeaan paikkaan. Lämpö ja aurinko= ihanuus. Kentällä oli pirteiden oranssipukuisten oppaiden lisäksi vastassa ihana uusi kämppikseni Kalle, joka olikin jo tuttuja opaskurssin vetäjäporukasta. Oli todella tervetullut olo!

Uusi kotini on siisti. Jaan sen tosiaan opaskollegani kanssa, mutta tilaa riittää. Meillä on kolmio, jossa on lisäksi keittiö ja omat kylpyhuoneet. Kaksi parvekettakin löytyy, joista toinen tosin toimii kodinhoitohuoneena. Kaiken tämän lisäksi asunto on aika uusi, kävelymatkan päässä toimistolta ja parasta ehkä on se, että parvekkeelta ja oman huoneeni ikkunasta on merinäköala! Voin siis tuijotella Atlanttia aina kotona ollessani. Huippua. Talossa asuu muidenkin matkanjärjestäjien oppaita, jotenka rappukäytävässä kuuluu paljon puhuttavan muita kieliä.

Työn makuun olen jo päässytkin, paljon on observoimista, eli uuden asian oppimista ja toisten työn seuraamista. Niin paljon tulee tietoa, kun sitä voi vaan ottaa vastaan. Kaikkea pitäisi kirjoitella ylös, mutta ei kaikkea tosiaan voi oppia samalla kertaa. Itse pitää tajuta omat rajansa, vaikka koko ajan pitää yrittää parhaansa.

Ensimmäisenä iltana kävimme porukalla syömässä. Tosin aika amerikkalaista ruokaa, mutta oli kiva nähdä paikan opasporukkaa. Tällä hetkellä meitä on paikalla 9 henkeä ja paria vielä odotellaan. Isohko porukka, mutta kyllähän asiakkaitakin riittänee. Parhaimmillaan heitä tulee paikkaan tuhatkunta/viikko.

Hankin espanjalaisen puhelinliittymän. Toimiston viereinen intialainen elektroniikkakauppa niitä tarjoaa ja siinähän käytiinkin matkan ensimmäinen taistelu. Onneksi kollegani oli kertonut, että liittymästä ei saa maksaa enempää kuin 25 euroa. No totta kai myyjä-mies yritti huijata minulta liittymästä 40 euroa. Onneksi pysyin tiukkana ja olinkin palauttamassa sim-korttia hänelle, kun hän myöntyi erikoishintaan 25 euroa. Luuli huijaavansa turistia, mutta joutuikin tiukkana pysyvän oppaan hampaisiin. Hih.

Tänään olisi ohjemassa ympäristön obsausta, jota tehtiin eilenkin. Eilen tosin autolla, tänään kävellen. Pitäisi oppia, missä on alueen ravintolat, apteekit, kaupat ja muut palvelut, joita voin ensi viikosta eteenpäin neuvoa asiakkaille. Onneksi ulkona paistaa aurinko ja matkat eivät ole pitkiä!

Loppuviikon ohjelma on jännä. Huomenna pääsen retkelle Espanjan korkeimmalle vuorelle Teidelle, keskiviikkona delfiiniristeilylle, torstaina lentokentälle ja perjantaina tervetulotilaisuuteen. Kaikista pitäisi oppia kaikki, jotta lauantaina voisi tehdä ensimmäisen oikean työpäivän.

Jänniä hetkiä siis täällä. Palaan valokuvien kanssa seuraavassa postauksessa, kun saan ne siirrettyä kamerasta koneelle!