Euroopan tulisimman katon valloitus

Alkuviikko meni työn merkeissä. No sitä kai tänne tultiin tekemäänkin, jotenka hyvä näin. Vapaapäivää ei tuntunut näkyvän missään, mutta seuraavassa työvuorolistassa oli jotain merkkiä sellaisesta. Lauantaina heti vapaata. Ihanuus.

- Kotini. Parveke on vasemmassa alakulmassa.

Maanantai meni ympäristöä tutkiessa ja hotelleihin tutustuttaessa. Käytiin alueen kaikissa hotelleissa, joihin asiakkaamme kaudella majoittuvat. Pitää tietää miten check-in toteutuu, missä huoneet ovat, mistä saa ruokaa ja missä voi uida. Näin varmistetaan hyvä asiakaspalveluntaso. Tietenkään hotellit eivät toimi samalla kaavalla kaikkialla ja sen sain taas todistaa kun kävimme eri hotelleissa. Ei ole standardoituja lomakkeita, mitä asukkaiden pitää täyttää, huone 101 ei suinkaan aina sijaitse ensimmäisessä kerroksessa ja hotellissa voi puuttua osia huoneita. Mutta alueemme hienoimmassa viiden tähden hotellissa saimme nähdä sviitin, josta todellakin oli upeat näkymät Atlantin aalloille. Hulppeat olot olisi siellä, mutta en tiedä voittiko tunnelmallaan Kalastajatorppaa, jossa on tullut useaan otteeseen yövyttyä. - Näkymää hotellin sviitistä rannalle.

Teneriffahan on aikanaan saanut syntynsä tulivuoren purkauksesta ja siksi saaren maaperä on laavakiveä. Saaren keskiosassa sijaitsee Euroopan vierailluin kansallispuisto Teiden kansallispuisto.

- Teide. 3718m.

Puisto sijaitsee yllättäen korkeammalla kuin mitä Suomessa missään pääsee. Alueen huippu, joka on myös koko Espanjan korkein huippu ja samalla myös Euroopan korkein toimivan tulivuoren huippu on Teide. Tiistai meni retkeillessä kansallispuistoon. Raskasta, tiedetään. Matkamme alkoi aamusta ja keräsimme bussilastillisen lomalaisia kyytiin ja matkasimme ylös serpentiini-tietä pitkin kohti n. 2800 metriä, josta loppumatka taittui kabiini-hissillä. Ihania näkymiä, ei ihme, että siellä on kuvattu useita kuu-aiheisia elokuvia. Sen verran karua siellä oli! Ja suomalaisena kun tiesin, että varustuksesta kaikki on kiinni, olin pakannut reppuun mukaan sormikkaat. Tapauksen huvittavuus loppui siinä vaiheessa kun yli kolmessa tuhannessa metrissä tuuli ja olin ainoa, jonka käsiä ei paleltanut. Hih.- Retkeilijä Euroopan katolla.

Keskiviikkona oli tarkoitus päästä ihailemaan delfiinejä merelle, mutta retken aihe vaihtui Teneriffan ensimmäiseen pääkaupunkiin suuntaavalle La Lagunan kaupunkikierrokselle. Vaikka vettä tuli taivaalta (joo, kyllä täälläkin paratiisissa aina välillä sataa), oli hienoa tutustua Unescon maailmanperintö-kohteeseen, jonka jälkeen ajelimme hurjia kapeita vuoristoteitä saaren pohjoisosaan kärkeen vierailulle pieneen kalastajakylään. Sen verran syrjässä mustekalaa tarjoava ravintola sijaitsi, että kännykätkään eivät siellä löytäneet kuuluvuutta. Paluumatkalla kuljettajamme otti yhteen kallioseinän kanssa ja yllättäen hävisimme kisan. Tuloksena ehjä kallioseinä ja palasina oleva bussin sivupeili. Ja hieman järkyttynyt retkiopas.

- Siinä se on. Rikki mikä rikki.

Retkeilyä, työhön orientoitumista, lentokentällä vierailua ja ympäristöön tutustumista. Sitähän tämä on. Arkea, jossa ei tunneta syksyisiä iltoja tai säännöllisiä työtunteja. Mutta aina kun tuntuu siltä, voi poiketa suomalaisessa karaoke-ravintolassa juomassa suomalaista siideriä tai ostaa kaupasta näkkäriä. Kohta voi lukea päivittäin iltapäivälehtiäkin. Kummallinen minisuomi, hieman ehkä epätodellinen maailmahan tämä on!