Oman itsensä arvostamiseen kuuluu myös se, että pitää huolen siitä, että ympärillä olevat ihmiset arvostavat sinua. Uskon, että itse tietää, missä menee arvostelun, kommenttien yms. raja. Itseään pitää osaa suojella, jotta ei satuta itseään. Joskus päätökset ovat vaikeita, mutta uskon, että niistä kiittää itseään jälkikäteen useaan otteeseen.
Lauantaina alkoi virallinen joulun odotus. Olimme nauttimassa Helsingin kulttuuritalolla Club For Fiven joulukonsertista. Ja sinnehän meni se ”konsertti-itkuneitsyys”. Kymmenen vuotta sitten en vielä ollut muistoissani itkenyt julkisesti. Tähän ei lasketa niitä lapsuuden itku-raivokohtauksia, josta olen kuuluisa. Vaihto-oppilasvuoden loppuminen ja kotiinpaluu oli itkumuurin murtaja. Siitä lähtien itkua on tullut, tosin hillitysti. Yleensä yhdistettynä nauruun. Siitä olenkin kuuluisa. Mielestäni kyyneleet ovat kaunis asia, jota ei pitäisi hävetä. Mutta itku yleensä tuo tullessaan punoittavat silmät ja nenän, mikä ei ole kaikista edustuksellista. Itkun parantavaa voimaa olen tutkiskellut lähiaikoina niin paljon, että voisin kirjoittaa siitä enemmänkin. Mutta paluu lauantai-iltaan. Kaiken kaikkiaan konsertti oli uskomattoman hieno, mutta nostaisin sieltä oman suosikkini, joka varmaankaan ole kaikkien konsertissa olleiden huippuhetki. Olen pitänyt seuraavaa joululaulua ennenkin kauniina, mutta sanat kolahtivat ja tiedän, että tämä on meidän perheen joululaulu tästä eteenpäin. Näihin sanoihin ja tunnelmiin: nauttikaa talvisesta tunnelmasta ja jakakaa joulun alla omastanne sitä tarvitseville.
Lumi on jo peittänyt kukat laaksosessa,
järvenaalto jäätynyt talvipakkasessa,
varpunen pienoinen syönyt kesäeinehen,
järvenaalto jäätynyt talvipakkasessa. Pienen pirtin portailla oli tyttökulta:
Tule varpu, riemulla, ota siemen multa!
Joulu on, koditon varpuseni onneton,
tule tänne riemulla, ota siemen multa! Tytön luo nyt riemuiten lensi varpukulta:
Kiitollisna siemenen otan kyllä sulta.
Palkita Jumala tahtoo kerran sinua.
Kiitollisna siemenen ota kyllä sulta. En mä ole, lapseni, lintu tästä maasta.
Olen pieni veljesi, tulin taivahasta.
Siemenen pienoisen, jonka annoit köyhällen,
pieni sai sun veljesi enkeleitten maasta.
2 kommenttia:
Hei Kaisa!
Pakko lisätä tähän, jos et tiennyt:
Varpunen Jouluaamuna on alkuperäiskielellä Sparven på Julmorgonen ja kyseinen runon kirjoitti Topelius tyttärelleen lohdutusrunoksi. Topeliuksen perhe oli menettänyt keväällä poikavauvan ja runossa siis kuollut veli tulee varpusena tytön luo. Ruotsinkielisessä versiossa viesti on selvä; siinä varpunen sanoo olevansa keväällä kuollut veli. Suomennoksessa tämä asia valitettavasti jää uupumaan. Joskus neljäs eli viimeinen säkeistö jätetään "puhdasoppisten" vuoksi laulamatta reinkarnaatio-ajatuksen vuoksi.
Kiitos Jouko näistä lisätiedoista. En tiennytkään koko tarinaa tekstin takana. Tästä laulusta on tullut minulle erityisen tärkeä ja on ihana tietää siitä enemmänkin.
Lähetä kommentti