Elämän uusia asioita

Äitiysloman loppu ja mahdollinen työ tai työttömyys. Paljon on taas tullut koettua lyhyessä ajassa. Mutta aloitetaan siitä mikä on oikeastaan jo loppu. Se on se, mitä olen kauan ”pelännyt”. Äitiysvapaani loppui virallisesti perjantaina. Nyt se on ohi. Nyt minun pitäisi olla valmis aloittamaan työt ja olla henkisesti tarpeeksi vahva, vaikka olen menettänyt pienen enkelipoikamme. Jännä ajatella, että siihen on asetettu aikataulu. Toisaalta on helpompi käsitellä asioita kun joku ulkopuolinen asettaa kehykset. Tiedän, että minun olisi parempi olla työllistettynä. Aamuisin olisi helpompi motivoitua uuteen päivään. Nyt herään ja ajatuksena on se, että mitäköhän sitä tänäkin päivänä tekisi. Vapaasta ei osaa nauttia niin kuin se olisi lomaa tai ansaittua vapaa-aikaa. Tietenkin on ollut ihanaa, kun on saanut antaa aikaa itselleen ja käsitellä asioita. Uskon, että olen tasapainoisempi, kun olisin ollut ilman tätä vapaata aikaa. En uskoisi, että olisin koskaan sanonut tätä ääneen, ”olisi niin ihanaa päästä töihin”.

Töiden haku on ollut yllättävän tuskaista. Ja aika tuloksetonta. Uskon, että hakijoita on monia, mutta miksi en erotu heistä. Se ihmetyttää välillä. Ehkä koulutukseni on tuntematon. Ja työkokemukseni vähäinen. Sen huomasin tänään kun kävin työkkärissä. Hakemassa sitä tärkeää lausuntoa, jotta tästäkin vapaasta saisi jotakin tukea. Siis rahallista. Työvoimatoimiston täti ei löytänyt koneelta tutkintoni nimikettä. Onkohan se niin, että muita terveystieteiden maistereita ei ole työttömänä?!? Ihanaa, kun maassamme koulutetaan kuitenkin meikäläisiä satoja ja työttömänä meille ei järjestelmässä löydetä paikkaa. Viimeksi kun kävin ko. paikassa, ehdottivat ammattinimikkeekseni terveystarkastajaa, kun nimike piti saada tiedostoon. Totesin, että ei kaikilla akateemisesti koulutetuilla voi olla ammattinimikettä eikä varsinkaan sellaista, johon en ole pätevä. Kai nimeäisin jo hakuvaiheessa itseni terveystarkastajaksi, jos minulla olisi siihen edes hieman pätevyyttä. Ymmärrän, että koulutus on uusi, eihän meitä ole koulutettu kun vasta reilut parikymmentä vuotta. Heh.

Nyt kohti uusia haasteita. Ja uutta elämää. Onneksi perusasiat elämässä on kunnossa, että voi rakentaa siihen päälle tukevasti uusia asioita. Nautin auringon säteistä ja jokaisesta edistysaskeleesta tässä elämässä.