33 päivää auringon jumala Helioksen saarella on ohi. Legenda pitää hyvin paikkaansa, täällä on paistanut aurinko lähes joka päivä ja luonto on näyttänyt parastaan. Vaikka lomailijoiden kausi ei ole vielä lähtenyt käyntiin täysillä, on luonto ollut kauneimmillaan. Uskomattoman kauniita kukkia, vehreitä puualueita ja sinisen turkoosi meri on välkehtinyt rannoilla. Silmä on levännyt kauniissa ympäristössä.
Työt on tehty kunnolla. Eilen tehdessäni lopputilitystä myynneistäni huomasin, että useat suomalainen on matkustanut saarelle näiden viikkojen aikana ja heistä retkillä on moni käynyt. Olen tavannut paljon erilaisia ihania ihmisiä, joiden kanssa käymäni keskustelut jäävät mieleeni pitkäksi aikaa. Montaa heistä olen saanut auttaa asiassa kuin asiassa; onpa ollut sitten kyse hyvän ravintolan löytämisestä tai hotellihuoneen vaihdosta huonon sängyn takia. Iloa on ihana tuottaa ja toisten loman onnistuminen on tässä työssä se tärkein tavoite.
Työporukka on kasvanut alun viidestä tämän hetkiseen kymmeneen oppaaseen. Ehkä tämän takia on lähdettävä ja annettava tilaa muille. Heille, jotka ovat jäämässä tänne koko kesäksi. Olen tehnyt oman osuuden ja aikani täällä. Nähnyt yhden suomalaisten suosikki rantalomakohteista. Olen nähnyt sen esiripun taakse, minne lomalaiset eivät näe. Uskon, että näinkin lyhyessä ajassa olen saanut edes pienen käsityksen siitä, mitä kaikkea Rodos pitää sisällään.
Aika täällä on ollut itselleni tärkeä. Tiesin, että viisi viikkoinen komennukseni tänne olisi mahdollisuus, jota ei tulisi enää koskaan eteen. Tulin tänne tietämättäni paljoa mitään ja nyt osaan neuvoa jo monia paikkoja sekä osaan liikkua itse ilman karttaa. En tuntenut tullessani saarelle ketään, mutta nyt minulla on kymmenen uutta työkaveria. On hienoa huomata, kuinka itselleen voi rakentaa uuden elinympäristön näinkin nopeasti ja kuinka sopeutuvainen ihminen oikeasti on. Raskastahan se on, vaikka monet uudet asiat ja tapahtumat ovat olleet hienoja ja palkitsevia. Nyt on kuitenkin aika jättää kaikki se taakseen ja suunnata kohti kotia, rakkaiden pariin. Kun ottaa etäisyyttä, tajuaa kuinka tärkeitä ihmisiä on elämässäni ja kuinka ihanaa on ollut odottaa paluuta Suomeen ja heidän tapaamistaan. Mutta Rodos jää aina osaksi muistojeni maailmaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti