Moni on varmasti nähnyt otsikon mukaisen elokuvan, jossa Bill Murray roolittaa uutisankkurina amerikkalaisessa laatuelokuvassa. Päivä alkaa alusta aina uudelleen ja uudelleen. Tänään sunnuntaiaamuna tuntui juuri siltä, tosin voisin kutsua elämääni viikko murmelina. Viikko alkaa pyhäpäivänä aikaan, jolloin muut vielä nukkuvat. Työt on tehty puoleenpäivään mennessä, kun vanhat asiakkaat on kyyditty lentoasemalle, uudet noudettu ja saatu hotelleihin. Aamupäivällä vielä tervetulotilaisuus ja lounas keskustassa. Ei pahan työpäivä, vaikkakin 7h mittainen.
Maanantaina olen reippaana aamusta hotelleilla vastailemassa lomailijoiden kysymyksiin, minkä jälkeen retkeillään lähivuorilla ja ihastellaan kakkukahveilla maisemia. Jos taivaalta ei siis sada vettä. Kävelyä 2,5h, työpäivän mitaksi jää 7h.
Tiistaina lähdetään Baijeriin katselemaan romanttista satulinnaa, josta Disneykin on ottanut mallia Prinsessa Ruususen elokuvaan. Sieltä vielä sakasalaisen pikkukylän kautta takaisin kotiin. Työpäivän mitta 11h. Keskiviikkona vaellan ensiksi päivän ja sen jälkeen taas kierros hotelleilla. Vaelluksella olen usein todennut asiakkaille, että klo 17:00 pitää olla kylässä, jotta ehdin töihin. Usein olen saanut kummastelevan kysymyksen: ”Mitäs tämä sitten on?”. No voiko vaelluspäivää laskea työksi? Kai se pitää, onhan se retki. Työpäivän mitta 9,5h.
Torstaina pyöräillään 20 km mittainen matka saksan puolelle ja ihaillaan valtioiden rajalla olevaa vesiputousta ja Mittenwaldin kaupunkia. Sieltä hetken vapaa-ajan jälkeen palataan kotiin junalla ja palautetaan pyörät. Työpäivän mitta 5,5h. Perjantaina hoitelen toimistohommia: kirjanpitoa, seuraavan viikon valmistelua ja muuta mukavaa. Lauantai on ansaittu vapaapäivä. Se ainokainen viikossa. Työtunteja keskimäärin viikossa 40-50h. Sellainen helppo työ tämä matkaoppaan työ! Ja jos puhelin soi, siihen vastataan 7 vrk/vko 24t/vrk. Asiakkaat kysyvät ihan mitä tahansa, tämän viikon suosikki oli pariskunta, jotka seisoi autovuokraamon edessä ja soittivat koska eivät löytäneet ovea talosta. Tunsin itseni niin kovin tärkeäksi, koska voinhan helposti löytää oven heille Seefeldistä puhelimitse. Jäikö aivot narikkaan Helsinki-Vantaan lentoasemalle?!?
Muina kun työhetkinä on ihana nauttia Itävallan kesästä. Kauniita kesäpäiviä on viime aikoina ollut enemmän ja enemmän. Tosin viimeisimmästä lumisateestakaan ei ole kun 1,5 vkoa. Hihii. Ihanat ystäväni, jotka ovat vierailleet luonani ovat piristäneet oleskeluani ja heidän kanssaan tehdyt retket ja yhteiset illat ovat olleet loistavia. Onpa niin ihanaa kun on ystäviä!
Masu kasvaa hurjaa vauhtia ja pari viikkoa sitten mukava lääkärisetä totesi, että Jarkolla on kaikki kunnossa. Pienokainen oli ultrassa huomattavasti rauhallisempi kun 2 kk aiemmin, mutta kyllä siellä hienosti jalka viuhto pään yli ja kaikki tarvittavat mitat saatiin ylös. Maailman kaunein vauva, niinhän kaikki odottavat äidit sanovat. Ja sitä myös tarkoittavat. Sukupuolenselvityspäätös oli tehty jo ennen vastaanotolle menoa ja pienokainen tuki perheen päätöstä, eikä näyttänyt salaisia puoliaan. Tyttö tai poika, suloinen äidin ja isän kulta sieltä silti tulee.
Hääsuunnitelmat etenevät päivä päivältä. Onneksi Suomessa on tukijoukkoja, joille voi soittaa aina kun on kysymyksiä. Ja niitähän on satoja, aina vähän kerrallaan! Siinä ohessa pitäisi ostaa auto, hankkia työpaikka (ei tosin itselle), tehdä vakuutussopimuksia, anoa KELA:n ja työttömyyskassan tukia ja etsiä uutta kotia. Ai miten niin elämässä olisi tylsää? Onneksi kaikkea ei tarvitse tehdä yksin ja saa jakaa elämänmatkaa yhdessä oman rakkaan kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti