Päivärytmini kotirouvana on muotoutumassa. Ihmisellä on tarve rutiineihin ja kun ei ole palkkatyötä, pitää niitä luoda itse. Muuten sitä jää helposti kotiin, eikä päivä ala koskaan. Tai siltä tuntuu. Ja yht’äkkiä onkin jo ilta.
Aamuni alkaa yhteisellä aamiaisella kotona, minkä jälkeen suuntaan kohti aamuruuhkia. On uskomatonta tehdä aamulenkkiä kaduilla, jotka moni tuntee vain Monopolipelin laudalta. Kaunista arkkitehtuuria, kaupunkisuunnittelua ja merellinen tunnelma. Aamu alkaa huipusti reilun tunnin mittaisen kävelyn jälkeen. Kotiin paluu on mukavaa ja on valmis tekemään mitä tahansa kun tulee takaisin sisälle.
Kotona on vielä laitettavaa. Laatikoita on vielä muutamia ympäri kotia. Verhot on ompeluprojektin alla ja keittiön kaapeissa vallitsee vielä hallittu epäjärjestys. Mutta koti tuntuu jo kodilta ja se on tärkeintä.
Kotona ollessaan sitä miettii, että miten elämä on muuttunut. Vuosi sitten asustelin Teneriffalla, elin suht huoletonta elämää ja unelmoin tulevasta Alppi-kaudesta. Nyt elän unelmaani. Oma yhteinen koti, vapaus olla kotona ja monia muita asioita. Toki paljon on tapahtunut, mitä ei unelmiinsa osaa sisällyttää etukäteen. Mutta kaikenlaiset tapahtumat muodostavat elämän.
Lauantaina vietämme pienen enkelipoikamme jäähyväisiä. Hietaniemen uusi kappeli luo puitteet meidän oman kultaharkon siunaamiselle. Lainatakseni rakkaan veljeni sanoja hääjuhlastamme: Onnellisin täällä se on paikan hiljaisin, kun on kaks noin rakastavaa vanhempaa. Sisko kantaa sylissänsä kultaharkkoa, morsiusparin omaa Jarkkoa.
Aamuni alkaa yhteisellä aamiaisella kotona, minkä jälkeen suuntaan kohti aamuruuhkia. On uskomatonta tehdä aamulenkkiä kaduilla, jotka moni tuntee vain Monopolipelin laudalta. Kaunista arkkitehtuuria, kaupunkisuunnittelua ja merellinen tunnelma. Aamu alkaa huipusti reilun tunnin mittaisen kävelyn jälkeen. Kotiin paluu on mukavaa ja on valmis tekemään mitä tahansa kun tulee takaisin sisälle.
Kotona on vielä laitettavaa. Laatikoita on vielä muutamia ympäri kotia. Verhot on ompeluprojektin alla ja keittiön kaapeissa vallitsee vielä hallittu epäjärjestys. Mutta koti tuntuu jo kodilta ja se on tärkeintä.
Kotona ollessaan sitä miettii, että miten elämä on muuttunut. Vuosi sitten asustelin Teneriffalla, elin suht huoletonta elämää ja unelmoin tulevasta Alppi-kaudesta. Nyt elän unelmaani. Oma yhteinen koti, vapaus olla kotona ja monia muita asioita. Toki paljon on tapahtunut, mitä ei unelmiinsa osaa sisällyttää etukäteen. Mutta kaikenlaiset tapahtumat muodostavat elämän.
Lauantaina vietämme pienen enkelipoikamme jäähyväisiä. Hietaniemen uusi kappeli luo puitteet meidän oman kultaharkon siunaamiselle. Lainatakseni rakkaan veljeni sanoja hääjuhlastamme: Onnellisin täällä se on paikan hiljaisin, kun on kaks noin rakastavaa vanhempaa. Sisko kantaa sylissänsä kultaharkkoa, morsiusparin omaa Jarkkoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti