Uusi koti, uusi alku

Uusi koti on kyllä hieno asia. Sen hehkussa unohtuu muuton kauheus. Ja todellisuus. Muutimme kaksi viikkoa sitten uuteen kotiimme. Lähtökohtana tavaroita oli Ylöjärvellä, Lahdessa, Espoossa ja Helsingissä. Nyt on 90 % tavaroista saatu tuotua kotiin ja melkein kaikki laatikotkin on purettu. Jos ottaa huomioon, että niitä oli yhteensä n. 40 kpl, on tehtävä jo melkein suoritettu.

Uuden kodin hienouksia on upea näköala merelle. Pieniä keltaisia miehiä unohtamatta. Ne ovat siis läheisen siltatyömaan työntekijät, jotka viihdyttävät meidän aamuja. Ja vastapäinen yritys, jonka taukohuoneen valkoinen sohva ihmetyttää minua päivä päivältä enemmän ja enemmän.

Kotirouvana on aikaa aistia ympäristön tunnelmaa. Kyse ei ole siis tarkkailusta, naapureiden seuraamisesta tms. Ihan väärä kuvitelma. Ai miten niin on väärin tietää, että meidän hissiä käytti joku talon asukkaista klo 05.00?

Ympäristön vaihtaminen on helpottanut tilannettamme hyvinkin paljon. On ollut helpompi aloittaa paraneminen ja jatkaa suruprosessia kun on ollut fyysinen tapa, jolla työstää sitä. Siivousrätin kanssa voi surra, sen olen todennut.

Asuntomme piriste on aniliininpunainen seinä, joka on hieno! Kuvia uudesta kodistamme tulossa lähiaikoina!