Matkani on päätynyt takaisin lähtöpisteeseen, eli Suomeen. Kaksiviikkoinen taipaleeni pohjoiseen alkoi lumisissa merkeissä saavuttaessa Helsinkiin. Mukava lumimyräkkä toi talvisen fiiliksen ja tuli ihan jouluinen tunnelma. Kummallista tuo lumen tulo ja sen yhteys suomalaiseen talvitunnelmaan ja jouluun. Helsinki oli kaunis, joulukatu avattiin ja fiilis oli kohdallaan. Olipa mukava tulla takaisin Suomeen; tavata tuttuja ja tuntemattomia, sukulaisia ja ystäviä.
Suomen matkani päätarkoitus on ollut työnantajani järjestämä lumileiri meille alppioppaille. Koulutuksen Suomen osuudessa käytiin läpi tärkeitä asioita, mutta kaikkein tärkeintä oli tutustua uusiin työkavereihin, -välineisiin ja –tapoihin. Ranskalainen suksifirma, joka toimii yhteistyökumppaninamme Alpeilla, piti loistavan väline-esittelyn meille ja nyt voin sanoa, että tiedän edes vähän laskukamoista. Paljon on vielä opittavaa, vaikka en koskaan haluaisikaan olla ns. kamahomo (kiitos urheilukaupan myyjälle kun kerroit tuon niin kuvaavan termin kuvaamaan henkilöä, joka puhuu KOKO ajan laskukamojen teknisistä tiedoista, vaikka ei osaisikaan laskea).
Lauantaina porukkamme lähti kohti Müncheniä sini-valkoisin siivin. Lentokentällä oli suksia, laukkuja, oranssitakkisia oppaita ja jännä tunnelma. Pitkään odotettu kohtaaminen tulevan talvikauden kollegani kanssakin järjestyi, vaikka olihan virtuaalinen maailma ja FB yhdistänyt meidät jo kuukausia sitten.
Söldenissä meitä odotti luminen alppikylä, jossa heti ensimmäisenä iltana repäistiin ja vallattiin paikallinen irkkupubi 70-luvun Mamma Mia hengessä. Upeita asusteita, aivan LOISTAVA tunnelma ja paljon tanssia. Alppitunnelmaa. Ja tietenkin paljon Abbaa.
Matkan kolme päivää meni valloittaessa rinteitä hyvin erilaisissa sääolosuhteissa. Ensin mentiin sumuisessa kumpareikossa, seuraavana päivänä vyötärön syvyisessä syvässä lumessa ja kolmantena päivänä nautittiin auringosta. Paljon opetusta, harjoitteita, kipeitä lihaksia ja muutama piste Flachaun tulevalle teamille. Meidän joukkue kunnostautui kaatumisissa, mutta hauskaa oli!
Iltaisin olisi aina nukuttanut niin maittavasti, mutta eihän sitä Itävaltaan lähdetä nukkumaan. Se ei ole pääosa oppaan iltaa, vaan after ski ja muut iltaohjelmat. Alppihumppa soi ja tunnelma oli korkealla. Paikallista ruokaa, juomaa ja opasporukan leikkejä – sitä huippua, josta on hyvä jatkaa kohti alkavaa kautta Alpeilla. Aivan loistotyyppejä oli täynnä meidän porukka. Tsemppareita, hulluttelijoita, mahtavia laskijoita, mentoreita ja tukijoita.
Nyt tuntuu siltä, että olen löytänyt sen, mistä pidän. Innokkaana lähden viettämään joulun alusaikaa vielä Tenskulle, josta Suomen kautta Itävaltaan. Kohti uusia haasteita ja seikkailuja. Voin vaan todeta, että aivan loistavaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti