Uusi vuosi, uudet lupaukset

En tehnyt uuden vuoden yönä uusia lupauksia, koska olin tehnyt päätökseni jo aiemmin. Päätin, että vuonna 2009 olen oma itseni. Arvostan itseäni, elän aiemmin mainitsemiani unelmia ja pidän ystävät ja perheen lähellä. Läheisen menettäminen muuttaa ihmistä kummasti ja isoja asioita tulee mietittyä. Aika joulun jälkeen on mennyt ihan siivillä (ja suksilla). Lähtö Itävaltaan heti joulun jälkeen oli varsin piristävä asia ja olinkin odottanut sitä jo KAUAN. Pakkaukset ja pyykinpesu jäi tietenkin viimeiseen päivään ja oikein ihana hyvän ystävän vierailu luonani aiheutti sen, että yöuni jäi hieman lyhyeksi ja aamuyöstä soinut kello ei herättänytkään minua. Aamun lähtö oli ihan kauhea: kollegan puhelu lentokentältä herätyksenä, kamat ulos kämpästä ja taksiin. Lentokentällä olin 40min päästä puhelusta. Aika hyvä suoritus sanoisin, varsinkin kun taksimatka oli 27 min… ihana taksikuski saa ehkä vuoden palkinnon rauhoittelustani. Ilman häntä olisin ehkä voinut hieman hermostuakin. Kuskin viimeinen kommentti jäi mieleeni: ”Mielestäni sinun tulisi olla töissä stressaavassa työssä, selviytyisit siitä varmaan hienosti.” Naurahdin vastauksen takaisin: ”Minähän olen, kun olen matkaoppaana”. Silloin tajusin, että tässähän ollaan ihan oikealla alalla. Mutta tuollaista aamulähtöä en suosittele kenellekään. Onneksi kentällä odotteli ihanan tyynenä pysynyt kollegani, joka oli sopivasti jonottanut lentokentän pitkät jonot puolestani ja pääsimme selvittämään 10 matkalaukkuamme matkaan mukaan. Itävalta on ihana maa. Asuminen Alppien keskellä pienessä idyllissä kylässä saa minut hymyilemään. Aurinko on paistanut ja lunta on tähän asti riittänyt rinteillä. Kymmeniä rinnekilometrejä on laskettu, opeteltu paikkoja ja asioita. Paljon on vielä edessä, mutta kokemuksena näin ensimmäisen viikon jälkeen voin sanoa, että tämä on ollut huippua. Uusi vuosi vierähti ihanan paikallisissa tunnelmissa. Kävelyn, taksi- ja moottorikelkkakyydin jälkeen päädyimme vuoren rinteellä olevaan ravintolaan, jossa nautimme uuden vuoden illallisen mukavassa tunnemassa. Ruoan jälkeen seurueemme snapsientilausmaratoni alkoi ja seurauksena oli aika mutkainen matka yöllä alas rinnettä ja taksilla loppumatka. Muutama mustelma muistuttaa siitä, että kengillä rinnettä on huomattavasti vaikeampi tulla alas kun suksilla. Hih. Mutta hauska ilta oli ja uusi vuosi tuli vaihdettua. Seuraavanpäivän aikana allekirjoittanutta ei saatukaan ylös sängynpohjalta kun vasta kebab-illalliselle paikalliseen kuppilaan. Nyt vielä viiden päivän rutistus ennen Suomen pikavisiittiäni. Huomenna olisi tarkoitus mennä kannustamaan tulomatkamme matkaseura (mäkihypyn maajoukkue) hienoihin hyppyiin Bischofshofenin mäestä ja loppuaika tutustua kylään, yhteistyökumppaneihin ja loppuihin rinteisiin. Suuren suuri uuden vuoden halaus kaikille. Minä kiitän menneestä ja unelmoin tulevasta. Tehkää te samoin.