maanantai 15. maaliskuuta 2010

Hän viipyi vain hetken

Taatusti hän kuulee.
Hän katselee sinua varmasti kaiken aikaa.
Ehkä hän on nyt onnellinen, ehkä joidenkuiden ei ole tarkoituskaan jäädä meidän elämäämme pysyvästi.
Ehkä jotkut ovat vain ohikulkijoita, vain läpikulkumatkalla.
Ehkä he täyttävät tehtävänsä nopeammin kuin muut.
Heidän ei tarvitse vitkutella täällä sataa vuotta saadakseen kaiken kuntoon.
He hoitavat hommansa tosi nopeasti.
Jotkut vain ikään kuin käväisevät elämässämme antamassa meille jotakin, tuovat lahjan tai opettavat meille jotakin tärkeää, ja se on heidän tehtävänsä meidän elämässämme.
Hän opetti sinulle varmasti jotakin.
Ehkä hän opetti sinua rakastamaan, antamaan ja välittämään.
Se oli hänen lahjansa sinulle.
Hän opetti sinulle paljon, ja sitten hän lähti.
Ehkä hänen ei yksinkertaisesti tarvinnut viipyä pitempään.
Hän antoi sinulle lahjansa ja oli sitten vapaa jatkamaan matkaa, mutta häneltä saamasi lahjan sinä saat pitää ikuisesti.
-M.K-

Löysin tämän tekstin netistä ja halusin jakaa sen kanssanne. Petjaa on kova ikävä.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Voi miten koskettava teksti.
Monesti mietin saanko minä surra Petjaa?!
Minkä sille mahtaa, kun niin kovasti häntä odotimme porukalla, että häneen kiintyi. Rakasta ihmistä kai saa kaivata.
Mutta Petja toi lahjansa ja meni pois. Jospa oppisin iloitsemaan siitä lahjasta, ja antaisin Petjan olla Jumalan muistissa, tallessa.
Odotan jälleen näkemisen ihanaa päivää.
Voimia sinulle Kaisa-rakas, sinulle Petjan menetys on varmasti vielä rankempaa. 8kk yhdessä!