Kotirouva. Vanha nimike. Vapaaehtoistyön koordinaattori. Uusi nimike. Uusi työ, uusi elämä. Ainakin elämäntyyli. Jouduin luopumaa vapaudesta, liiasta ajasta ja sain tilalle mielenkiintoisen työn ja kivan haasteen. Tämä tosi tarina menee näin:
Pari viikkoa sitten olin työhaastattelussa, josta jäi tosi hyvä fiilis. Odottelin monen päivän ajan soittoa ja uutisia. Lopulta viikon odottelu palkittiin ja sain kutsun toiselle kierrokselle. Kyllä jännitti, mutta toisaalta tunsin varmuutta. Toinen haastattelu oli varsinainen tuomarit toisella puolella pöytää ja pieni poloinen työnhakija toisella puolella. Kun olin sulkenut oven haastattelun jälkeen, olivat kuulemma yhteen ääneen todenneet, että ”tämän oli tässä”.
Aloitin seuraavana päivänä työt. Keskelle vuoden kiireisintä viikkoa. Hurja alku. Päivisin yritin päästä töistä jyvälle ja iltaisin istuin koulutuksissa. Villiä ja paljon uutta tietoa. Ja niin kun totesin yhdessä suunnittelupalaverissa toiminnanjohtajalle kysymykseen ”Miltä ensimmäiset hetket ovat tuntuneet?” ”Oikein hyvältä, ja olen gerontologina tyytyväinen, että olen jopa nähnyt vanhoja ihmisiä… muitakin kun tämän pöydän ääressä istuvat.” Naurun takaa toivottavasti välittyi viesti siitä, että mielestäni on hienoa, että tehdään tärkeää työtä ruohonjuuritasolla.
Niin ja kaiken tämän hehkutuksen jälkeen, uusi työnantajani on HelsinkiMissio. Lisätietoja: www.helsinkimissio.fi
1 kommentti:
Hei, hurjasti onnea uudesta hienosta työstä! Toivottavasti olet viihtynyt, ja toivottavasti energiaa riittää vielä myös vapaaehtoistelulle meidän vaihtarijärjestössä :)
Lähetä kommentti