Tunne ennen jonkun ison jutun tapahtumista on parasta. Vatsan pohjalla kutittelee, ajatus hyppii asiasta toiseen, eikä oikein pysty keskittymään mihinkään. Suorittaa sen mikä pitää, mutta muuhun ei kykene. Ajatukset palaa koko ajan tulevaan, vaikka kuinka yrittäisi siirtää niitä pois. Yllätykset ovat mukavia, mutta on myös ihana odottaa jotakin suunniteltua. Tai sellaista asiaa, minkä tietää tapahtuvaksi.
Sellainen tunnetila on juuri nyt. Tiedän, että tänään minulle soitetaan asiasta, josta en tiedä miten siinä käy. Tunne on kuin arpajaisissa. Osallistuminen on tärkeää, mutta voitto kruunaa kaiken. Urheilukilpailuissa tunne oli samanlainen. Joskus olen voittanut, mutta useimmiten karvaankin tappion jälkeen aika on tehnyt tehtävänsä ja näyttänyt kuinka osallistuminenkin on ollut hyödyllistä, kehittävää ja vienyt kohti myöhempiä onnistumisia.
Elämässä täytyy tarttua hetkeen. Pieniä asioita pitää osata arvostaa. Ja pienistä asioista tulee niitä helmihetkiä, -muistoja, joita on ihana muistella. Viikonloppuna niitä tuli useita. Lauantaipäivä kaupungilla hyvän ystävän kanssa oli huippu. Nähtiin SPR:n rasismin vastaisen viikon päätapahtumassa lavalla ihanaa ihanimmat Elli Valinoja ja Chike Ohanwe esittämässä elokuvasta Jos Rakastat tunnusmusiikkia. Ja oli lavalla Talentista tuttuja tanssijoita ja BB:n tähdet. Kaupungin tunnelmasta hehkui kevään saapuminen kaupunkiin. Kyllä me suomalaiset ollaan niin vuodenaika ihmisiä.
Pääsiäinen on ihan ovella, siitä tietää, että kevät tulee. Ihanuus. Kevät on rakkauden ja ilon aikaa. Ja jännityshymyilyn!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti