Raskaus muuttaa kehoa. Sisäisesti ja ulkoisesti. Jää merkkejä, joita ei ole ihmisillä, jotka eivät ole olleet raskaana. Aiemmin pidin kehoani aina vähän heikkona, aina viallisena. Tai ainakin sellaisena, jossa oli aina jotakin parannettavaa. Katsoin muiden vartaloita, joitakin ihaillen, joissakin nähden erilaisia puolia, joita en kaivannut. Usein pyrin siihen ”unelmaani”, ainakin silloin kun oli kuntokuuri päällä. Olen aina tarkkaillut syömistäni. En koskaan sairaalloisesti, mutta miettien mitä ruoka sisältää. Ja kuinka paljon päivässä voi syödä, itseäni ajatellen.
Raskausaikana ollessani kaupassa tajusin, että ensimmäistä kertaa elämässäni en miettinyt mitä voin syödä. Oli aika, jolloin ravintoa piti nauttia säännöllisesti ja enemmän kuin aiemmin. Moni kokee raskausravinnon ahdistavaksi, kun pitää koko ajan miettiä niitä ravintoaineita, joita ei saisi syödä. Itselleni niiden välttely oli lisä allergioiden listaan ja voisin sanoa, että aika normaalia ruokaa sai syödä. Yksi ilta tosin jäi mieleen. Tuolloin juhlimme Rodoksella kreikkalaista pääsiäistä perinteisin menoin. Iltaan kuului sisäelinkeitto ja viiniä. Siinä sai hieman selitellä, varsinkin kun 15 hengen seurueesta vain yksi tiesi raskaudesta, ja hän ei ollut illan emäntä. Todella kiusallista ja tunsin loukkaavani emäntää valikoivalla ravintotottumuksillani. Vaikka kyse oli niinkin luonnollisesta asiasta kuin raskaus.
Raskaus jättää jälkensä naisen vartaloon, oli kyse kenestä tahansa. Äidillinen masu, leventynyt lantio… kaikki synnyttäneet tietävät tunteen. Toisaalta vihaan ylimääräisiä kilojani, kireitä housuja ja liian lyhyeltä tuntuvia paitoja. Mutta ne eivät ole syntyneet laiskuudestani, mutta ne eivät myöskään ole lähteneet ahkeruudellani. Se mikä on puuttunut viime kuukausien aikana.
Toisaalta ihailen äitejä, jotka kuntoilevat itsensä normaalimittoihin heti synnytyksen jälkeen. Toisaalta kummastelen, että miksi? Uusin ”kuntoileva äiti”, joka on vienyt tilanteen ääripäähän, on Jutta Gustafsberg. Muistattehan edesmenneen ternimaitokapselisankarin Petteri Jussilan, joka meni naimisiin Jutan kanssa. Tragediaa elämä täynnä, paljon lööppejä ja nyt on päädytty tilanteeseen, missä 36-vuotias treenattu keho on mieletön. Jos ihailee sellaisesta. Todiste siitä, että kovalla työllä voi päästä unelmiinsa.
Ajatukseni tämän kaiken takana on se, että ajatukseni kehosta on muuttunut. Olen ehkä armollisempi, ymmärtäväisempi ihmiskehoa kohtaan. Näen selkeämmin sen sisäisen kauneuden, enkä ihannoi urheilullista mallivartaloa enää niinkään voimakkaasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti