perjantai 19. maaliskuuta 2010

Merkkipäiviä

Elämän aikana kertyy vuosipäiviä. On päivä, kun koulu alkoi. On päivä kun aloitin uudessa työpaikassani, tapasin mieheni, kihlaus, häät. Syntymäpäivät ovat perinteisiä. Yhdysvalloissa ollessani perheeni juhli adoptiopäivää. Päivä oli se, jolloin perheen poika oli saapunut heidän luokseen. Pidin sitä hieman erikoisena, mutta se oli heille kovin tärkeä.

Kun kulloinenkin vuosipäivä tulee kohdalle ensimmäistä kertaa, muistuu se paremmin mieleen, kun ehkä muutaman vuoden kuluttua. Muuten elämän jokaiselle päivälle voisi keksiä merkkipäivän. Viimeisen vuoden aikana on tapahtunut aika paljon ja siitä johtuen säännöllisin väliajoin tulee näitä merkkipäiviä, jolloin voi miettiä, että vuosi sitten tapahtui jotakin.

Tänään tuli vuosi täyteen siitä kun tein positiivisen raskaustestin. Ehkä hieman kliseistä sanoa, mutta muistan sen hetken kun eilisen päivän. Tai paremmin kuin eilisen päivän, koska sillä on huomattavasti merkittävämpi asema elämässäni kun eilisellä päivällä. Pidin raskauden ajan ”päiväkirjaa”, jossa kerroin tulevalle pienokaiselle ajatuksia äidiksi tulemisesta. Siihen kuvasin hetkeä, kun positiivinen testitulos oli selvinnyt:

”Ajatukseni tyhjenivät ja olin hiljaa muutaman minuutin. Ainakin siltä se tuntui. Aloitimme uuden ajan isänä ja äitinä.”

Kävin tänään Petjan haudalla. Käyn siellä usein. En mitenkään säännöllisesti, silloin kun siltä tuntuu. Olen pyrkinyt siihen, että en muodosta mitään rituaaleja siellä käymiseen. En käy joka kerta kun tulee uusi viikko tai kuukausi täyteen kuolemasta, en käy kun, joku ulkopuolinen asia pakottaisi. Käyn silloin kun tuntuu siltä. Tänään tuntui siltä, että halusin viettää hetken siellä. Oli vaikea uskoa, että siitä on vasta vuosi, kun saimme tiedon Petjan tulosta ja käyn jo haudalla. Jotenkin niin epäreilua. Mutta olen äiti ja hoidan äitiyttäni tavalla, joka minulle on suotu.

Julkaisin aiemmin viikolla tekstin, jonka löysin netistä. Petjalla oli tehtävä ja hän sai aikaiseksi asioita, joita kukaan muu ei pysty tekemään. Olen äiti. Sitä ei kukaan voi viedä minulta pois.

Ei kommentteja: