Äiti

Äitiys on niin monimuotoinen asia ja rooli. Yleensä se on mielletty biologisena roolina äidiltä lapselle, mutta moni muukin voi toimia ”vara” äitinä. Tietenkään kukaan ei voi korvata 100 %:sti lapsen äitiä, mutta voi tarjota tärkeän aikuisen roolin lapselle tai vanhemmallekin ihmiselle.

Olen onnekas kun olen saanut elämääni oikean äidin lisäksi monia ”vara” äitejä. Heitä on ympäri maailmaa ja uskon, että he välittävät minusta kuin omasta lapsestaan. Heidän puoleensa olen voinut kääntyä heikkoina hetkinä ja heidän kanssaan olen voinut jakaa elämäni parhaimmat hetket. On uskomattoman hienoa tajuta kuinka moni ihminen on ollut vaikuttamassa elämääni. Nyt saan huomata, että nämä kaikki ”vara” äidit ovat tulossa ”vara” mummoiksi ja ovat ottaneet roolinsa innolla vastaan. Omalle lapselleni haluan olla äiti, joka on läsnä, mutta en aio missään hetkessä omia häntä. Maailmassa on niin paljon jo nyt häntä rakastavia ihmisiä, että eiköhän kaikille riitä aikaa pienokaisesta.

Oma äitini poistui tästä maailmasta päivälleen puoli vuotta sitten. Tuntuu siltä, kun se olisi ollut eilen, kun vastasin puhelimeen Teneriffalla ja veljeni kertoi äitimme poisnukkumisesta. Taas toisaalta tuntuu kun siitä olisi ikuisuus kun tunsin tuon kauhean menettämisen tunteen. Ne jotka tietävät tarinan, tietävät, että olet jo pidemmän ajan olen elänyt ilman äitiä. Raskas elämänkokemus, jonka muisteleminen ei ole enää tarpeellista, mutta on kuitenkin osana laajaa muistojen kirjoa. Elämä ajoi siihen tilanteeseen, että äitini ei ollut enää osana elämääni. Se suuri tyhjyyden tunne, joka lapselle jää siitä, kun oma äiti on poissa, on suunnaton. Mutta nyt tilanne on muuttunut. Useasti kun vaellan vuorilla, muistelen äitini toteamaa suunnitelmaa siitä, että hän tulee muuttamaan Alpeille kun on eläkkeellä. Uskon, että hän olisi viihtynyt täällä. Olisi nauttinut vuorien uskomattoman kauniista luonnosta, viihtynyt paikallisten ihmisten kanssa ja luonut itselleen elämän, josta on kauan unelmoinut. On surullista ajatelle, että tämä unelma ei koskaan konkretisoitunut. Mutta toisaalta itse koen, että täällä ollessani olen saanut äitini takaisin. Mielessäni hän kävelee kanssani vaelluspoluilla, ihailee kauniita maisemia, nauttii iltapäiväkahveista apfelstrudelin kera ja on läsnä kun elän hänen unelmoimaansa Itävallan Alpeilla. Pitkästä aikaa tunnen, että äitini on takaisin elämässäni. Osana tätä kaikkea ja läsnä silloin kun häntä eniten tarvitsen. Ei ole hetkeä, jolloin en voisi jutella hänelle tai sytyttää kappelissa kynttilää rakkaan äitini muistolle. Äitini on läsnä päivittäin elämässäni ja siitä voin vain olla iloinen ja kiitollinen.

Odotusaikana olen pohtinut paljon äitiyttä ja tulevaa rooliani masussa kasvavalle pikkuiselle. Kuinka vaativa tehtävä äitinä oleminen itse asiassa on ja kuinka paljon arvostan jokaista äitiä, joka on käynyt läpi tuon suuren roolin elämässään. Kiitos kuuluu kaikille äideille ja erityisesti omalleni, jonka kanssa saan jatkaa vieläkin elämäni matkaa kaikesta huolimatta.