Ootko tosissas? lunta ja muistoja

Luontoäiti järkkäsi mielenkiintoisen ilman tämän viikon asiakkaille. Ulkona sataa vettä, pilvet roikkuvat lähestulkoon kyläkorkeudella ja ulkona on keskipäivällä +7C. Ei ihan turhaan esitteessä mainita siitä, että säät saattavat vaihdella Itävallan kesässä. Tänään aamulla kaipasin hanskojani, jotka olin tietenkin jättänyt kotiin, kun pyöräilin käymään ensimmäisellä hotellilla. Tarkastelin matkalla vuoria ja siellä olevaa säätilaa. Ja ne harvat huiput, jotka näkyivät, olivat saaneet kauniin lumipeitteen yön aikana. Paikallisilta saamani tiedon mukaan lumiraja on 1700 metrissä, vain 500m kylää korkeammalla. Ja lämpötila tuolla ylhäällä on -2C.

Vaihtelevat kesäsäät ovat suomalaisille onneksi tuttuja, koska onhan Suomessakin nautittu aika sateisesta ja viileästä juhannuksesta. Mutta tälle säälle ei näy loppua täällä tällä viikolla, vaikkakin lämpötila saattaa hieman kohota. No, eipähän ainakaan tarvitse masukin kanssa hikoilla, kun tuolla ulkona liikkuu…

Tänään on äitini 60-vuotis syntymäpäivä. Ikkunalaudalla palaa kynttilä äidin kehystetyn kuvan vieressä ja ostin kaupasta kauniin purkkiruusun siihen kaveriksi. Juuri niin kun äiti toivoi tehtävän. Tämä päivä on ollut meidän perheen juhlapäivä niin monena vuotena. Muistan hyvin, kun 20 vuotta sitten puin kauniin sini-valkoraitaisen juhlamekon päälleni ja juhlimme isolla porukalla pihallamme äidin 40-v. juhlia. Silloin pystytettiin lipputankoa ja paikalla oli kvartetti laulamassa. Päivään kuului kaunis auringonpaiste ja perhosen muotoinen täytekakku. Kauniita muistoja. Seuraavia tasavuosia juhlistettiin ollessani Amerikassa vaihto-oppilaana. Päivä oli taas onnistunut ja juhlapaikkana sama kaunis pihamme, joka tähän aikaan vuodesta näytti parhaat puolensa. Paikalla oli monia sukulaisia ja ystäviä. Äiti osasi järjestää isoja juhlia. Tänään minulla on onneksi paljon noita kauniita muistoja, joita voin muistella ja katsella kaunista asetelmaa ikkunalla.