Viime viikon sunnuntaina Finnairin kone AY 807 laskeutui Münchenin kentälle tuoden mukanaan minulle kauden ensimmäiset asiakkaat. Parin kymmenen hengen porukka viihtyi Tirolilaisessa kotikylässäni vallan mainiosti. Kaikenlaista mukavaa tehtiin yhdessä: käytiin katselemassa lähialueen maisemia hisseillä, ihasteltiin 1800-luvun saksalaislinnaa ja käytiin vaeltamassa upeissa Seefeldin lähimaastoissa. Kauniita muistoja jäi ensimmäisestä viikosta mieleen. Hassua ajatelle, että tuo viikko oli viimeinen ”ensimmäinen viikko” opasurallani. Ensimmäinen viikko menee aina harjoitellessa, ja sitten pääsee itse rutiiniin. Mutta hyvin kaikki meni ja pääsin jopa matkustelemaankin ensimmäisellä viikollani ja tutustumaan Itävaltaan enemmänkin.
Matkani suuntautui kohti itää ja siirsin viikon toimistopäiväni Zell am Seehen. Olen todennut, että toimiston voi siirtää läppärin avulla toiseen kohteeseen ja työskennellä etänä, mutta parisuhdetta on paljon vaikeampi hoitaa niin. Siksi hypäsin junaan ja siirryin Keski-Itävaltaan katselemaan paikallisia maisemia. Matkan aikana näin onneksi myös muutakin kuin läppärin ruudun; matkalla tuli vierailtua myös Itävallan kolmanneksi suurimmassa kaupungissa Salzburgissa ja Euroopan suurimmilla vesiputouksilla Krimmlissä.
Salzburg oli juuri niin kaunis kun kuvat kertovat sen olevan. Kuulistaan tunnettu Mozart syntyi tuossa historiallisessa kaupungissa, jossa on kyllä nähtävää enemmänkin kun yhdeksi päiväksi. Tietotaitoisen paikallisoppaan johdolla tehty kattava kaupunkikierros avasi hieman kaupungin historiaa ja nähtävyyksiä, mutta seuraavaankin kertaan jäi nähtävää. Päivän kruunasi yliopiston puistossa syöty piknik-lounas ja auringon polttamat poskipäät jäivät muistoksi hienosta retkipäivästä.
Krimmlin putoukset olivat toisen retken kohde - upea kokemus sekin. Uskomaton luonnonihme keskellä maaseutua. Korkeat putoukset laskeutuvat keskellä metsää ja niistä saa alkunsa Salzach-joki, joka virtaa mm. suomalaisille tutuissa ympäristöissä Saalbachin laskettelualueella. Hieman sateinen päivä ei haitannut kahden putouksia ihailevan oppaan innostusta. Uskomatonta miten sitä vettä voikaan olla noin paljon!
Tuleva viikko menee tutummissa Seefeldin maisemissa, kun vietän varmuudella seuraavan viikon ihan kotimaisemissa. Tosin vieraita on luvassa, ihan ulkomailta asti! Kolme sveitsiläistä ystävääni hurrauttavat autollaan kohti itää ja tulevat vierailemaan muutamaksi päiväksi luokseni loppuviikosta. Ihanaa saada uusia, mutta tuttuja kasvoja käymään. Onhan siitä jo 1,5 vuotta kun olemme viimeksi nähneet, niin se aikaa menee! Lukijoista muutama tuntee Washingtonissa toimivan B&B:n (lisätietoja: kirsusein.blogspot.com). Tuon menestyksekkään majan Alppi-versio avaa siis ovensa ensimmäisille vierailleen perjantaina :o)
Tänään tapahtuu merkittäviä asioita. Heti viikon aluksi pääsen onnittelemaan ISO-isääni 91v. syntymäpäivänä. On upeaa, kun elämässä on ihminen, joka on elänyt noin pitkän pätkän tällä maapallolla. Uskomaton suoritus voisin sanoa! Ne teistä, jotka tuntevat isoisäni tavat treenata muistiaan, tietävät kuinka ikää vastaan oikeasti voi taistella. Gerontologina voin todeta, että jos maailmassa on hyviä esimerkkejä ennaltaehkäisevästä käyttäytymisestä ikääntymisen suhteen, isoisäni on malliesimerkki tuossa toiminnassa! Paljon onnea Iso!!
Elämä siis jatkuu täällä Alpeilla. Säät vaihtelevat sateisesta aurinkoon, muutaman asteen lämpöasteesta helteeseen. Kaikkea on tarjolla! Ihmeellinen tämä Itävalta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti