Niin kun rakas ystäväni, myös pikkuprinsessan äiti, kuvasi tilannetta osuvasti:
”Se miten tuntuu niin erilaiselta ja sitten ei tunnu miltään. Pitää sisällään jotain jännittävää ja olla varma, että kaikki näkevät sen. Pelko ja odotus samaan aikaan. Jatkuva ajatus tulevasta, vaikka ei tiedä, mitä se voisi olla. Mahtavan jännittäviä aikoja elät.”
Ei ole niitä sanoja, jolla voisin kuvata äidiksi tulemista. Se on yhteys johonkin sellaiseen, jota ei koskaan ole nähnyt, mutta tuntee jo hyvin. Elämän ihmeellisyys siitä, kuinka meille annetaan aikaa valmistautua uuden elämän tuloon. Yhdeksän kuukauden aika on toki tärkeä pikkuisen kehitykselle, mutta myös tuleville vanhemmille ja läheisille. Aika on todella tarpeellinen, jotta kaikki tarvittava saadaan valmisteltua henkisesti ja fyysisesti. Mutta vaikka aikaa olisi ikuisuus, on mahdotonta valmistautua täysin. Ja uskonkin, että kukaan ei voi syntyä valmiiseen maailmaan. Mutta sen tiedät, että tulevana vanhempana, voin tarjota pikkuiselle yhdessä isän kanssa sen rakkauden, jonka tulokas ansaitsee ja jolla hän pärjää päivästä toiseen. Sen vanhempien rakkauden, jota on mahdoton mitata, jota on vaikea kuvailla, mutta on niin tärkeä pikkuiselle.
- Siellä se on, turvassa äidin masussa.
Elämän seikkailu jatkukoon. Naksun matka aurinkoon saa uusia jännittäviä käänteitä... Jatkossa on luvassa sekaisin (ei sekavia) tunnelmia sekä opaselosta kesäisessä Itävallassa että masukin tulosta ja siitä miten se vaikuttaa kun pieni elämä sykkii sisälläni. Tervetuloa mukaan uuteen seikkailuuni!
2 kommenttia:
Voi, taas kyyneleet silmissä luin:)
Hyviä Alppihetkiä ja retkiä!
Oot tärkeä!
-K-
<3
Lähetä kommentti